Joulunpyhät ovat ohi ja arki alkamassa - joillakin. Opettajan työssä on ihanaa se, että on itse (lähes aina) lomalla silloin, kun omilla lapsillakin on loma. Ei tarvitse miettiä, miten lastenhoidon järjestäisi: ottaisiko palkatonta vapaata vai käyttäisikö osan vuosilomastaan nyt joulun aikaan, veisikö lapset mummolaan, kutsuisiko isovanhemmat kylään vai sopisiko sittenkin naapurin kanssa mukuloitten perään katsomisesta. 

Saattelin tänä aamuna isovanhemmat junalle. He olivat meillä lähes kaksi viikkoa ja itku oli jokaisella silmissä erotessamme asemalla. Kolmen yön kyläsääntö ei todellakaan koske isovanhempia! Tämäkin aika meni kuin siivillä, vaikka emme juuri mitään ihmeellistä tehneetkään. Nautimme joulusta ja yhdessäolosta, juttelimme ja pohdimme elämää. Muistelimme myös menneitä, niin kipeitä kuin kepeitäkin asioita ja mietimme tulevaa.

Onneksi joulusta tuli valkoinen täällä Etelä-Suomessakin ja saimme nauttia kauniista kaupunkimaisemista ja lähiluonnosta. Pihalla jaoimme lumitöitä jokaiselle: aikuiset kolasivat tai lapioivat lunta ja lapset rakensivat lumilinnaa. Piirsimme etupihalle ympyrän ja asettauduimme kaikki leikkimään tervapataa, mutta kepin vei aina suklaanruskea nuolena vilistänyt koirankorva, joka heitteli ylpeänä saalistaan nenämme edessä. 

Takan lämmössä on ihana muistella mennyttä joulun aikaa - vaikka onhan sitä vielä virallisestikin jäljellä. Loppiaiseen on vielä viikko ja joulukinkku nro 2 paistui eilen illalla leivinuunissa. Isovanhempien tämänkertaisen vierailun viimeinen ilta päätettiinkin maistelemalla kinkkua puolen yön aikaan ja juomalla lasi olutta kyytipojaksi. 

Joulukuusi%202014.jpg